Tekijänoikeus koostuu kahdentyyppisistä oikeuksista: taloudellisista ja moraalisista.
Tekijällä on yksinoikeus päättää, valmistetaanko hänen teoksestaan kappaleita ja saatetaanko teos yleisön saataville. Tekijä saa myös päättää, saako hänen teostaan muunnella, kääntää toiselle kielelle, esittää tai ilmaista toisessa kirjallisuuden tai taiteen lajissa tai toista tekotapaa käyttäen. Toisin sanoen, jos toisen tekemää teosta halutaan käyttää sellaisenaan tai muunnellussa muodossa, tarvitaan siihen tekijän lupa. Jos kyseessä on useamman henkilön yhdessä luoma teos, tarvitaan jokaiselta lupa teoksen käyttöön.
Tekijä on henkilö, joka on luonut teoksen. Tekijä voi olla esimerkiksi kirjailija, säveltäjä, sanoittaja, elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja, valokuvaaja, kuvittaja, toimittaja jne. Tekijä on aina luonnollinen henkilö. Tekijän iällä ei ole merkitystä, myös alaikäinen voi olla tekijä ja saada tekijänoikeussuojaa.
Jos kaksi tai useampi henkilöä tekee teoksen yhdessä, syntyy yhteisteos. Tekijänoikeus syntyy tekijöille yhdessä. Yhteisteoksessa tekijöiden osuudet eivät muodosta itsenäistä teosta, joten yhteisteoksen käyttöön tarvitaan kaikkien tekijöiden lupa.
Tekijä voi luovuttaa oikeutensa kokonaan tai osittain jollekin toiselle, esimerkiksi kustantajalle, tuottajalle tai vaikka työnantajalleen. Luovutuksensaajasta tulee oikeudenhaltija.
Oikeudenhaltija on se, jolle tekijänoikeuslain mukaiset oikeudet kuuluvat. Oikeudenhaltija voi olla teoksen alkuperäinen tekijä tai se, jolle tekijä on siirtänyt tekijänoikeutensa kokonaan tai osittain. Oikeudenhaltijoita ovat esimerkiksi kustantaja, elokuvatuottaja ja äänitetuottaja. Tekijänoikeuksien siirtymisestä voidaan sopia esimerkiksi kustannussopimuksessa, levytyssopimuksessa, sopimuksessa elokuvaamisesta, työsopimuksessa, työehtosopimuksessa jne. Käyttöoikeus- tai lisenssisopimuksella sovitaan yleensä jonkin tietyn käyttöoikeuden siirtymisestä, esimerkiksi oikeudesta käyttää sähköistä oppimateriaalia tai äänikirjaa. Käyttöoikeuden saajasta ei tule oikeudenhaltijaa.
Teoskappaleen, kuten kirjan, elokuvatallenteen tai taulun, omistaminen ei luo omistajalle tekijänoikeuksia teokseen.
Taloudellisiin oikeuksiin kuuluu yksinoikeus määrätä
Kappaleen valmistamisoikeuden piiriin kuuluu kaikenlainen teoksen kopiointi. Kappaleen valmistamista on esimerkiksi teoksen tallentaminen digitaaliseen muotoon, skannaaminen, valokopiointi tai muu monistus. Tekijän yksinoikeuteen kuuluu myös oikeus päättää teoksen kopioinnista muutetussa muodossa.
Oikeus määrätä teoksen kopioinnista koskee myös teoksen osaa. Esimerkiksi runon säkeen tai artikkelin osan kopiointi sellaisenaan, jos kyse ei ole sitaatista, edellyttää tekijän luvan.
Teos saatetaan yleisön saataville, kun esimerkiksi sävellys esitetään konsertissa, elokuva näytetään elokuvateatterissa, valokuva laitetaan kotisivuille tai kirjaa tarjotaan ostettavaksi kirjakaupassa. Teos voidaan välittää yleisön saataville esimerkiksi tietoverkon kautta, esittämällä tai näyttämällä teosta julkisesti tai tarjoamalla sitä ostettavaksi tai vuokrattavaksi.
Esimerkiksi perhepiirissä saa kuitenkin vapaasti esittää ja näyttää teoksia, sillä perhepiiriä ei lueta yleisöksi. Yksityiseen käyttöön valmistetun yksittäisen teoksen kappaleen saa myös antaa perheenjäsenelle tai ystävälle.
Moraalisiin oikeuksiin kuuluu kaksi pääelementtiä: isyysoikeus ja respekti- eli kunnioittamisoikeus.
Teoksen käytön kannalta isyysoikeus tarkoittaa velvollisuutta ilmoittaa tekijän nimi käytön yhteydessä. Nimi on ilmoitettava, kun teoksesta valmistetaan kappale tai kun teos saatetaan yleisön saataviin esimerkiksi esittämällä se julkisesti. Tarkkoja sääntöjä siitä, missä ja miten nimi ilmoitetaan, ei ole. Nimi tulee liittää siihen yhteyteen, mihin se kulloinkin luontevasti kuuluu.
Respektioikeus tarkoittaa sitä, että teosta ei saa muuttaa tekijän kirjallista tai taiteellista arvoa tai omalaatuisuutta loukkaavalla tavalla. Teosta ei myöskään saa saattaa yleisön saataviin loukkaavassa muodossa tai yhteydessä.
Tekijällä on pääsääntöisesti yksinoikeus päättää teoksensa käyttämisestä. Tekijänoikeuslaissa on kuitenkin useita poikkeuksia tekijän yksinoikeuteen. Näitä kutsutaan tekijänoikeuden rajoituksiksi. Rajoituksen nojalla teosta voidaan käyttää ilman tekijän lupaa.
Yleisimpiä tekijän yksinoikeutta rajoittavia säännöksiä ovat kopiointi yksityiseen käyttöön sekä siteeraus. Tekijänoikeuslaissa on myös useita opetuskäyttöjä koskevia rajoitussäännöksiä kuten teoskappaleen näyttäminen, julkinen esittäminen opetuksessa, teosten käyttö ylioppilaskirjoituksissa sekä teoksen käyttö opetuksen havainnollistamiseksi, jos teoksen käyttöön opetuksessa ei ole helposti tai ollenkaan saatavilla käyttölupaa.
Rajoitussäännökset koskevat ainoastaan ei-ansiotarkoituksessa tapahtuvaa opetusta. Jos koulutuksen tai opetuksen järjestäjä saa koulutus- tai opetustoiminnastaan taloudellista voittoa, etua tai muuta hyötyä, opetuskäyttöä koskevat rajoitussäännökset eivät sovellu, ja tällaiseen opetukseen ja koulutukseen tulee hankkia erikseen lupa. Esimerkiksi musiikin esittämiseen ansiotarkoituksessa tapahtuvaan opetukseen tarvitaan erillinen lupa Teostosta ja Gramexista. Rajoitussäännöksen nojallakin teosta käytettäessä tulee tekijän moraalisia oikeuksia kunnioittaa eli tekijä ja lähde mainita. Tekijänoikeuslaki edellyttää myös, että teos on laillisesti käyttäjän saatavilla.