Suoja-aika määrittää tekijänoikeuden keston. Suoja-ajan kuluttua umpeen teosta voi käyttää vapaasti ilman minkäänlaista lupaa.
Euroopan talousalueelta (ETA) peräisin olevien teosten suoja-aika on tekijän elinikä + 70 vuotta kuolinvuoden päättymisestä. Muualta peräisin olevien teosten suoja-aika on yleensä 50 vuotta tekijän kuolinvuoden päättymisestä.
Jos teoksen alkuperämaan laki takaa teoksille yli 50 vuoden suoja-ajan tekijän kuolinvuoden päättymisestä, on niiden suoja-aika sama myös Suomessa, kuitenkin enintään 70 vuotta tekijän kuolemasta.
Jos teoksella on useita tekijöitä eli kyse on yhteisteoksesta, teoksen suoja-aika lasketaan viimeksi kuolleen tekijän kuolinvuoden päättymisestä. Elokuvateoksen suoja-ajan päättyminen lasketaan viimeksi kuolleen pääohjaajan, käsikirjoittajan, vuoropuhelun kirjoittajan tai elokuvaa varten luodun musiikin säveltäjän kuolinvuodesta.
Teosvalokuvien suoja-aika on tekijän elinikä + 70 vuotta kuolinvuoden päättymisestä.
Tavallisten valokuvien suoja-aika on 50 vuotta kuvan ottamisvuodesta.
Lähioikeuksien suoja-aika on useimmiten 50 vuotta, ja sen laskeminen alkaa siitä hetkestä, kun lähioikeussuojan kohde syntyy. Äänitetallenteen ja siihen tallennetun esityksen suoja-aika on 70 vuotta äänitetallenteen ensimmäisestä julkaisemisesta tai muusta yleisön saataville saattamisesta, jos se tapahtuu 50 vuoden kuluessa esityksestä.