DigiKilta selvitti kesällä 2020, mitä kevään digipedaloikasta opittiin. Selvityksen toteuttivat yhdessä Tampereen yliopiston TRIM-tutkimuskeskus ja Suomen eOppimiskeskus touko–kesäkuussa 2020 tutoropettajille tehdyllä verkkokyselyllä. Kysyimme selvityksen tehneiltä tutkija Erika Tanhua-Piiroiselta ja tutkimusjohtaja Jarmo Viteliltä, jäikö kevään ja syksyn etäopetuksesta jotain pysyvämpää opetukseen. Erika Tanhua-Piiroinen toimii tutkijana ja Jarmo Viteli tutkimusjohtajana Tampereen yliopiston informaatiotegnologian ja viestinnän tiedekunnassa.
”Keväällä tutoropettajille tehdyn DigiKillan selvityksen perusteella ei vielä voida sanoa, mitä on jäänyt pysyvästi opetukseen, mutta jo kevään aikana opettajien pedagogiset ratkaisut kehittyivät reippaasti”, kertoo Tanhua-Piiroinen. ”Esimerkiksi opettajat, jotka etäopetusjakson alussa laittoivat Wilma-viesteillä tehtäviä oppilaille, pitivät jo loppukeväällä videovälitteisiä oppitunteja. Kaiken kaikkiaan kynnys erilaisten digisovellusten käyttämiseen madaltui kertaheitolla ja opettajien ’digiosaaminen’ tutoreiden mukaan vahvistui.”
”Myös yhteisöllisyyden huomattiin lisääntyneen, ja se näyttäisi jatkuneen myös syksyllä”, lisää Viteli.
Etäopetusjakson alussa varsinkin yhteyksien ja laitteiden kanssa oli haasteita, mutta sen jälkeen etäopetus sujui valituilla välineillä hyvin tai ainakin jokseenkin hyvin. ”Yhteisöllisyyden luominen ja ylläpitäminen etäyhteyksin koettiin osin haasteena”, nostaa esille Tanhua-Piiroinen. ”Haasteeksi koettiin myös tukea tarvitsevien oppilaiden huomaaminen verkon välityksellä ja tuen antaminen, jos oppilas ei itse ota yhteyttä.”
”Kyllä iso huoli oli kaikkien oppilaiden pärjäämisestä ja miten tukea oppilaita etänä”, korostaa myös Viteli. ”Tähän mietittiin keinoja monessa paikassa ja siihen on myös löytynyt uusia toimintatapoja, kuten oppilaiden omat opiskeluryhmät ja oppilasagentit toiminnan tueksi.”
Kokonaisuutena etäopetus sujui oikein hyvin, mitä voi Tanhua-Piirosen mukaan pitää positiivisena yllätyksenä ottaen huomioon opettajien vähäisen kokemuksen videovälitteisestä opetuksesta.
Aikaisemmissa tutkimuksissa oli käynyt ilmi, että 6 % opettajista oli käyttänyt videovälitteistä opetusta. Yhdessä yössä 94 % opettajista piti aloittaa etäopetus. ”Se on melkoinen ihme, ja alun hämmästelyn jälkeen se saatiin toimimaan”, toteaa Viteli.
”Opettajien asenne yllättävässä tilanteessa oli tutoropettajien mukaan myös positiivinen”, iloitsee Tanhua-Piiroinen. ”Nekin, jotka aiemmin eivät olleet digitaalisia opetusvälineitä juuri käyttäneet, ottivat niitä haltuun ja kehittivät nopeasti osaamistaan.”
Tanhua-Piiroinen toi esille myös monissa tutoropettajien vastauksissa esille tulleen mahdollisuuden oppilaiden yksilölliseen ohjaukseen etäyhteyksin, mikä on positiivista. Varjopuolena toki se, että yhteisöllisyys ja siihen liittyvä vuorovaikutteisuus puolestaan kärsivät etäopetuksessa.
Selvityksessä nousi esille myös selkeitä opettajien osaamisen päivittämisen tarpeita.
Tanhua-Piiroisen mukaan yksi selkeä tarve on verkkopedagogisen osaamisen kehittäminen. Myös oppilaiden ja opettajan oman ajankäytön ja jaksamisen huomioiminen korostuu erilaisissa oppimisympäristöissä. ”On siis osattava suhteuttaa pedagogisia ratkaisuja tilanteen mukaan: lähiopetuksessa käytettyjä työtapoja ja aikatauluja ei voi vain siirtää mahdolliseen etäopetukseen.”
Vitelin näkemys on, että monia digiosaamisen osa-alueita pitää vahvistaa. Keskeisintä on uudenlainen pedagoginen ajattelu. ”Onneksi suurella osaa opettajia tuntuu riittävän rohkeutta kehittää osaamistaan ja toimintatapojaan.”
Kyselyssä tutoropettajat kertoivat myös, mitä toivoisivat kevään etäopetusjaksosta siirtyvän myöhempäänkin opetukseen. Yleisesti ottaen toiveet liittyivät suurelta osin keväällä haltuun otettujen välineiden käyttöön jatkossakin mm. tukiopetuksen, kokouksien, ryhmätöiden tai poissaolevan oppilaan oppimisen tukena. Näitä toiveita ja niiden toteutumista selvitetään tarkemmin jatkohankkeessa, joka käynnistyi syksyllä 2020 ja raportti valmistuu helmikuun lopussa.
Tekijänoikeusasiat tai sisältöjen käyttötarpeet eivät olleet tutorselvityksessä tutkimuksen kohteena eivätkä ne myöskään nousseet vastauksissa esille. Kyseessä oli poikkeustilanne, jossa opettajat vain yrittivät selvitä arjesta.
”Tässä on varmasti pohdinnan paikkaa ja myös hyvä miettiä etätyöskentelyä tekijänoikeuksien näkökulmasta”, toteaa Viteli.
Jarmo Viteli nosti vielä esille, kuinka suomalainen koulu osoitti vahvuutensa ja kykynsä reagoida muutokseen ja erityisesti kiittää tutorjärjestelmäämme, jonka ansiosta opettajille oli saatavilla tukea moniin opettajien kohtaamiin ongelmiin.
”Tulevaisuuteen täytyy kuitenkin varautua ja huolehtia, että välineet ovat kunnossa ja kaikkien saatavilla. Erityisesti keskeisiä ovat uudet pedagogiset ratkaisut, jotta myös etäopetuksen aikana voidaan saavuttaa opetuksen tavoitteiden mukaiset tulokset,” muistuttaa Viteli.
”’Monenlaiseen tulevaisuuteen’ on hyvä varautua, joten mitä enemmän avoimia, laadukkaita materiaaleja on verkossa saatavilla, sitä parempi”, toteaa Tanhua-Piiroinen.
Lue selvityksestä ja sen tuloksista lisää täältä: https://digikilta.fi/2020/10/09/tutoropettajat-aitiopaikoilla-mita-kevaan-2020-digipedaloikasta-opittiin/
Takaisin
Hietaniemenkatu 2
00100 Helsinki
Kysy lisää tai anna palautetta:
neuvonta [at] kopiosto.fi
